Seurakunta ei ole valmis herätykseen

David Wilkerson
February 20, 1995

Tämän päivän maailmassa on kahdenlaisia seurakuntia. Ensinnäkin on kuollut, muodollinen seurakunta, jolla on jumalisuuden ulkokuori mutta ei sen voimaa. Sen papit ja julistajat ovat leipäpappeja, joista useimmat eivät ole uudestisyntyneitä. Jumala kutsuu sellaisia paimenia "kahdesti kuolleiksi..." (Juud. 12). Ja Hän lupaa kitkeä irti kaikki sellaiset seurakunnat juurineen ja polttaa ne!

Olen julistanut useissa tällaisissa elottomissa mausoleumeissa vuosien varrella. Eräskin pappi kutsui minut, kun oli lukenut kirjani Risti ja linkkuveitsi. Mutta kun saarnasin sellaisessa kirkossa, ja Pyhä Henki laskeutui päälleni, pappi harmostui ja kiemurteli istuimellaan. Ihmiset kyllä itkivät Pyhän Hengen tuomitessa heidän syntinsä. Mutta heti kun kutsuin heitä eteen, pappi asettui nopeasti väliin ja lopetti koko tilaisuuden.

Se vaivasi minua hirvittävästi! Nuo papit kammoksuivat sellaista ajatustakin, että julistukseni sattuisi ihmisten sydämiin ja he vastaisivat siihen. He halusivat vain ihmiset äkkiä ylös polviltaan ja ulos ovesta, ennen kuin Pyhä Henki ehtisi tehdä jotain "hallitsematonta".

Tiedämme, ettei Jumala voi siunata sellaisia seurakuntia herätyksellä, koska Hän ei vuodata Pyhää Henkeään sinne, minne Hän ei ole tervetullut. Ja kuollut, muodollinen seurakunta on torjunut Pyhän Hengen suoralta kädeltä. Se ei yksinkertaisesti halua, että se herätettäisiin kuolleista. Mutta nykymaailmassa on toisenlainenkin seurakunta. Ja se on pyhän jäännöksen seurakunta - rukoileva, Jumalaa pelkäävä, uskossaan ehdoton, uskovien vanhurskas yhteisö. Se koostuu ihmisistä, jotka ovat antaneet koko elämänsä Kristukselle - ihmisistä, jotka rukoilevat, paastoavat ja etsivät säännöllisesti Jumalan kasvoja.

Minun suurin huolenaiheeni on tämä vanhurskas, Pyhän Hengen seurakunta. Miksi? Se on ainoa seurakunta, joka kykenee saamaan Pyhän Hengen suuren vuodatuksen! Jumala nimittäin vuodattaa Henkensä vain niille, jotka pyytävät Häntä tulemaan, ja jotka valmistautuvat ottamaan Hänet vastaan.

Mutta minä en usko, että totinen seurakuntakaan on valmis herätykseen - Jumalan viimeiseen, suureen, luvattuun Hengen vuodatukseen. Seurakunta voi syventyä kuukausiksi rukoilemaan, paastoamaan, itkemään, nöyriin pyyntöihin, kerjäämään ja houkuttelemaan Pyhää Henkeä tulemaan - eikä se siltikään ehkä ole valmis herätykseen!

(En tarkoita tässä kirjaimellista herättämistä tai elvyttämistä nukuksista tai tajuttomuudesta. En usko, että Jumalan pyhän jäännöksen seurakunta on pyörtynyt. Kun käytän sanaa "herätys", puhun itse asiassa Jumalan Hengen vuodattamisesta.)

On välttämätöntä tutkia Jumalan Sanaa, jotta saataisiin selville, miten Hänen kansansa valmistautui. Jumala on antanut meille monta raamatullista lupausta, jotka ovat käden ulottuvilla - siis valmiita täytettäviksi. Ja uskon, että Hän vain odottaa kansaa, joka valmistautuu pitäytymään näihin lupauksiin. Jumala on tietenkin kaikkivaltias ja voi vuodattaa Henkensä sille, kenet Hän itse valitsee. On viestejä siitä, miten Pyhä Henki on vuodatettu eri ihmisten päälle eri puolilla maailmaa ja tuonut ylösnousemuksen elämän niille, jotka eivät odottaneet sitä tai olleet siihen valmiit. Toisaalta Jumala myös antaa meille raamatullisen mallin, joka osoittaa meille Hänen mittapuunsa ja keinonsa. Ja Hänen keinonsa on tämä: Hän toimii valmistautuneiden ihmisten kautta! Hän kaivaa esiin tukevan perustan, ennen kuin Hän asettaa asiat jumalalliseen järjestykseen.

Haluan esittää sinulle kolme syytä, miksi uskon, ettei seurakunta ole vielä valmis herätykseen. Rukoilen, että kun katsomme näitä syitä, me asettaudumme Jumalan Sanan mukaan ja valmistaudumme ottamaan vastaan, mitä Hän on luvannut:

Niin Amerikka kuin koko muukin maailma on tuottanut niin suurta murhetta Jumalalle - syntitaakkamme on niin hirveä - että monet ovat vakuuttuneita, ettei toivoa enää ole! Viime vuosina erityisesti Yhdysvaltain hirvittävä moraalinen alamäki on melkein saanut minutkin vakuuttuneeksi siitä, ettei Jumalalla ole muuta vaihtoehtoa kuin tuomio. Siksi olen saarnannut painokkaasti Hänen lähestyvää tuomiotaan varsinkin viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden ajan. Ja uskon edelleen tuohon sanomaan koko sydämestäni - ja jatkan sen saarnaamista täysillä valtuuksilla.

Onhan niin, että Jumala kyllä odottaa kärsivällisesti katumusta ja lähettää monta profeettaa varoittamaan tuomiosta. Mutta lopulta tulee päivä, jolloin Hän sanoo: "Nyt riittää!" - ja silloin rukouskin on jo turha. Nimitän tätä "kauhistuttavaksi luovutukseksi" - kun Jumala luovuttaa kansakunnan tuhoon tuomittavaksi. Sellaisista tapauksista on useita esimerkkejä juutalaisuuden ja kristinuskon historiassa:

  • Niin kävi Nooan sukupolvelle. Jumala sieti jumalatonta ihmiskuntaa 120 vuotta, osoitti armoa, varoitti ja antoi näkyviä merkkejä kuten arkin. Mutta lopulta Hän sanoi: "Ei enää enempää!" - ja Hän pyyhki pois koko ihmiskunnan niitä lukuunottamatta, jotka menivät sisään arkkiin.
  • Se tapahtui myös Lootin sukupolvelle Sodomassa ja Gomorrassa. Jumala laski tuon yhteiskunnan jumalattomuuden päiviä ja kyllästyi täysin homoseksuaalisuuteen, hekumaan ja väkivaltaan. Vihdoin Hän ei enää sietänyt enempää ja ilmoitti: "Teidän pahuutenne malja on täynnä. Teidän syntinne ovat nousseet taivaaseen asti!" Ja Hän pyyhki nuo kaupungit ja niitä ympäröivät kylät maan päältä. Ne annettiin "kauhistuttavaan luovutukseen"!
  • Samoin kävi Jerusalemillekin. Kristityt vaelsivat itkien tuon kaupungin kaduilla ja varoittivat tulevasta tuomiosta. Seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin Jumala sanoi: "Nyt riittää!" Ja Jerusalem sortui, hajoitettiin maahan. Tuhansia tapettiin hirvittävässä joukkomurhassa.

Jumala pani tämän saman sanoman Jeremian sydämeen. Hän lähetti profeetan temppelin porteille huutamaan synkästi: "Menkääpä minun asuinpaikkaani, joka oli Siilossa, jossa minä ensin annoin nimeni asua, ja katsokaa, mitä minä olen sille tehnyt kansani Israelin pahuuden tähden... niin minä teen tälle huoneelle, joka on otettu minun nimiini, johon te luotatte, ja tälle paikalle, jonka minä olen antanut teille ja teidän isillenne, samoin kuin olen tehnyt Siilolle... Mutta sinä älä rukoile tämän kansan puolesta, älä kohota heidän puolestaan huutoa ja rukousta äläkä niillä minua ahdista; sillä en minä sinua kuule." (Jer. 7:12-16.)

Jumala ilmoitti vanhurskaille: "Voitte jo lopettaa rukoilemisen! Minun kärsivällisyyteni on lopussa, ja olen päättänyt tuomita. Aion viedä Henkeni itäisestä portista ja ottaa sen kokonaan pois Huoneestani. Sen kohtalo tulee olemaan sama kuin Siilon!"

Siilo on todistus kaikille sukupolville, että tuomio alkaa Jumalan huoneesta. Jumalan kansasta oli tullut niin luopunutta ja jumalatonta, että Herra toimi nopeasti ja tuomitsi kauhistuttavasti. Siilon kohtalo tuli sinne, mistä Jumalan Henki lähti, ja "Iikabod" kirjoitettiin oven yläpuolelle. Herra poisti kaiken kirkkautensa, sulki ovet ja lähti - ja jätti kaupungin raunioitumaan!

Herran Sana tuli myös Hesekielille ja sisälsi samanlaisen varoituksen: "Ihmislapsi! Jos maa tekisi syntiä minua vastaan olemalla uskoton, ja minä ojentaisin sitä vastaan käteni ja murtaisin siltä leivän tuen ja lähettäisin siihen nälän ja hävittäisin siitä ihmiset ja eläimet, ja sen keskellä olisivat nämä kolme miestä: Nooa, Daniel ja Job, niin oman henkensä he vanhurskaudellaan pelastaisivat; sanoo Herra, Herra... eivät he voisi... pelastaa poikaansa eikä tytärtänsä; vain itse he vanhurskaudellaan pelastaisivat henkensä. (Hes. 14:13,14,20.)

Jumala tarkoitti: "Eivät edes nämä kolme miestä - Nooa, Daniel ja Job - pystyneet rukoilemaan herätystä. Eivät edes heidän vanhurskaat rukouksensa pystyneet ostamaan lisäaikaa. Tiedä siis, että minä päätän tuomiosta. Ja mitkään ihmisten rukoukset koko maailmassa eivät voi muuttaa minun mieltäni!"

Pysähtykää hetkeksi ajattelemaan: Yksikään noista yhteiskunnista ei murhannut 25 miljoonaa vauvaa, kuten me olemme tehneet aborttien kautta. Niiden asukkaat eivät tappaneet tuntemattomia ihmisiä umpimähkään kaduilla sellaisella kiihtyvällä vauhdilla kuin meillä tehdään tänään. Eikä Sodoman koko väestö ollut niin suuri kuin niiden homoseksuellien määrä, jotka marssivat yhdessä ainoassa kulkueessa New Yorkissa. Rakkaat ystävät, me olemme miljoonia kertoja pahempia kuin nuo sukupolvet - ja Jumala tuomitsi ja tuhosi ne kaikki!

Rukoilen usein: "Jumalani, jos tuhosit heidät, miten voit säästää meidät? Miksi pidättelet kiivasta tuomiotasi meidän sukupolveltamme?" Asiantuntijat sanovat, että Yhdysvaltain talouselämä kukoistaa. Bruttokansantuotteemme on nousussa. Autotehtaat tuottavat autoja ennätysvauhtia. Inflaatio pysyy vakaana. Tulevaisuus näyttää siis kaikin puolin hyvältä. Mutta mikseivät kaikki nämä hyvät uutiset tuota ihmisille minkäänlaista turvallisuuden tunnetta? Joka puolella maata ihmisistä tuntuu, että jotain roikkuu ilmassa, jotain on kohta tapahtumassa. Ei edes pahin synnintekijä tunne olevansa turvassa. Miksi? Koska syvällä sisimmässään tämä kansakunta tietää ansaitsevansa tuomion! Me kaikki tiedämme elävämme laina-aikaa.

Miten voimme olla valmiit herätykseen, jos uskomme, että kaikki toivo on mennyttä - että olemme tehneet niin paljon syntiä, että armonpäivämme on jo ohitettu, eikä enää ole jäljellä muuta kuin tuomio? Emme voi uskoa herätykseen, ennen kuin olemme vakuuttuneita siitä, että Jumala haluaa yhä vuodattaa Henkensä meille!

Miksei Amerikkaa ja koko maailmaa ole tuomittu? Miksei Jeesus ole vielä tullut? Koska suuri sadonkorjuu on vielä edessäpäin! Ja Jumala "... ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen." (2.Piet. 3:9.)

Me näemme tämän Herran suuren armon Jesajan kirjan jakeessa. Jumala neuvoi profeettaa ilmoittamaan Juudalle: "Näin sanoo Herra: Missä on teidän äitinne erokirja, jolla olisin lähettänyt hänet pois? Tai kuka on minun velkojani, jolle minä olisin teidät myynyt? Katso, pahojen tekojenne tähden te olette myydyt, teidän rikkomustenne tähden on äitinne lähetetty pois. Miksi ei ollut ketään, kun minä tulin, miksi ei kukaan vastannut, kun minä huusin? Onko minun käteni liian lyhyt vapahtamaan, olenko minä voimaton auttamaan?" (Jes. 50:1,2.)

Jumala oli jo ottanut eron Israelista, antanut kansalle "... erokirjan..." (Jer. 3:8). Mutta nyt Hänen huomionsa kiinnittyy Juudaan, kansaan, joka on pettänyt Hänet ja kulkeutunut Hänestä pois. Jumalalla oli yhä myötätuntoa Juudaa kohtaan, ja Hän tuli heidän luokseen huutaen: "Missä on... erokirja..." (Jes. 50:1). Hän tarkoitti: "Näyttäkää minulle eropaperinne! Todistakaa minulle, etten ole koskaan hylännyt teitä. Te kuljitte pois minun luotani! Minä en tehnyt mitään tuottaakseni teille murhetta tai loukatakseni teitä. Minä rakastin teitä koko ajan. Minä tulin teidän luoksenne ja kutsuin teitä!"

Yritä kuvitella tätä tilannetta: Herra meni Juudan porttolan syvimpiin sopukoihin etsimään häntä ja kutsumaan häntä: "Minä tulin etismään sinua. Sinä kerrot kaikille, ettei toivoa ole, ettei meidän välillämme enää voi olla rakkautta. Mutta minä tulin etsimään sinua!"

Rakkaat ystävät, minusta näyttää, että Jumala tekee meidän kanskunnallemme juuri nyt nimenomaan näin. Hän sanoo meille: "Näyttäkää minulle eropaperinne! Näyttäkää, että minä olen lähtenyt teidän luotanne! Minä en ole vielä poistanut teiltä Pyhää Henkeäni. Minä päinvastoin toimin yhä joka puolella tätä kansakuntaa - kosiskelen, kutsun, tulen hakemaan teitä!"

Herra puhuu tätä Times Squaren seurakunnan kautta ja monista muista saarnatuoleista eri puolilla maata. Ja Hän puhuu sitä hurskaiden miesten ja naisten kautta, jotka käyttävät arvokasta aikaa etsiessään Häntä. Hän kutsuu Amerikkaa katumukseen - takaisin Hänen sydämeensä!

Mutta kun Hän tulee, Hän kysyy: "Missä ovat ne, jotka vastaavat minun kutsuuni? Missä ovat ne, jotka palaavat minun luokseni?" Juuri tätä meidän rukousviikkomme Times Squaren seurakunnassa ovat koskeneet. Sillä kaikella on tekemistä Hänen viimeisen kutsunsa kanssa!

Monet, jotka istuvat meidän kirkossamme, ovat hyväksyneet Herran kosinnan. Aikoinaan Hän havahdutti heidän sydämensä ja ravisteli heidät irti luopumuksesta ja mukautumisesta tämän maailmanajan mukaan. Hän huusi: "Minä rakastan teitä!" - ja he vastasivat. Ja nyt sama Henki, joka havahdutti heidät, haluaa koota kokonaisen joukon.

Meidän osuutemme on rukoilla uskossa, että Hengen kutsuessa luopuneita suuret joukot vastaisivat ja palaisivat. Meidän on oltava täysin vakuuttuneita siitä, että vielä on aikaa (joskin vähän), vielä on toivoa - ja kun me rukoilemme, Henki toimii yhteiskunnan kaikilla tahoilla, kutsuu ja houkuttelee ihmisiä luokseen.

Näen raivon ja kiihkon meidän aikojemme synnintekijöissä pahempana kuin minkään muun sukupolven aikana. Kun olin pikkupoika, seurakunnassa viitattiin Afrikkaan "pimeänä maanosana" sen hengellisen pimeyden vuoksi. Mutta nykyään hengellinen pimeys häilyy Amerikan yllä melkein käsinkosketeltavana. Amerikka on nyt "pimeä maanosa"!

"Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat..." (Jes. 60:2). "Suuri pimeys merkitsee pimeyttä, jonka voi tuntea. Ja Amerikan yllä oleva pimeys on ahdistava, laajalle levinnyt ja kaiken aikaa tiivistyvä.

Kun lentää New Yorkiin, häikäistyy kaikkia kaupungin kirkkaita valoja. Mutta kun tulee ulos lentokoneesta, ottaa taksin Manhattanille ja nousee autosta Broadwaylla, tuntee heti pimeyden. Se on raskas, demoninen, sokaisee ihmisten sydämet ja mielet - ja pahenee koko ajan! Mutta Raamattu sanoo, että Jumalalla on osansa tuossa pimeydessä: "Antakaa Herralle, teidän Jumalallenne, kunnia, ennenkuin tulee pimeä ja jalkanne loukkaantuvat vuoriin hämärissä. Silloin te odotatte valoa, mutta hän muuttaa sen pilkkopimeäksi, tekee sen synkeydeksi." (Jer. 13:16.)

Jumala tekee synkeyden! Kun ihmiset ovat niin syntinsä vallassa, että he torjuvat Herran, he ajautuvat pimeyteen. Daavid sanoi jumalattomista: "Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe..." (Ps. 69:24). Jumalan Henki sallii pimeyden laskeutua heidän sydämiinsä ja mieliinsä.

"He katsahtavat maan puoleen, mutta katso: ainoastaan ahdistusta ja pimeyttä; he ovat syöstyt tuskan synkeyteen ja pimeyteen." (Jes. 8:22.) Synnintekijät itse asiassa syöstään heidän synkkien tekojensa pimeyteen. Saatana on tullut alas maan päälle tuoden mukanaan pahojen henkivaltojen sotajoukon, joka piiskaa jumalattomat ihmiset pahuuden uumeniin!

Näiden nykyisten hirveyksien raivo ja rajuus ovat tuhat kertaa synkempiä kuin silloin, kun sukupolvi sitten tulin ensimmäistä kertaa New Yorkiin. Nykyään katson ihmisiä silmiin, kun he ovat matkalla huumekauppiaan luo, kompuroivat ulos kapakasta, juoksevat edestakaisin etsimässä mielihyvää - enkä voi erehtyä siitä, että heitä ollaan syöksemässä syvyyteen.

Kun aloitin julistustyöni noin kolmekymmentäviisi vuotta sitten, puhuin seurakunnissa ympäri Amerikkaa ja varoitin tulevasta moraalisesta alamäestä. Julistin Iowan, Oklahoman ja kaikkien etelävaltioiden ihmisille, että huumeet työntyisivät pienimpäänkin kylään. Huumekauppiaita ilmaantuisi kouluihin ja leikkipaikoille. Varoitin peittelemättömästä homoseksuaalisuudesta ja kaupungeissamme järjestettävistä alastonkulkueista. Ja ennustin, että alastomuus ja seksiaktit ilmaantuisivat televisioon nopeammin kuin huomaammekaan.

Useimmat kuulijani luulivat, että olin tullut Marsista. Papit sättivät minua. Ja vilpittömät kristityt tulivat jälkeenpäin luokseni ja väittivät: "Ei voi olla totta! Ei Jumala ikinä anna sellaista tapahtua Amerikalle."

Nykyään jotkut niistä ihmisistä, jotka silloin asettivat minut naurunalaiseksi, ovat jo isovanhempia. He istuvat televisioidensa ääressä katselemassa juuri niitä sairaita, turmeltuneita elokuvia, joita ennustin. Ja heidän lapsensa ja lapsenlapsensa ovat huumeveikkoja ja alkoholisteja. Pimeys, josta varoitin, on nyt tullut heidän omaan sieluunsa!

Osaatteko kuvitella, miten pimeää onkaan kymmenen vuoden päästä, jos Herra viivyttelee niin pitkään? Mutta minä kysyn teiltä: Kun näette pimeyden tiivistyvän ja pahenevan joka puolella, uskotteko, että se lisää evankeliumin valoa? Pelkäättekö, että pimeys tukahduttaa sen, samuttaa sen, pyyhkäisee sen pois?

Ei - ei ikinä! Jumalan kansa ei saa koskaan pelätä pimeyttä ja vihollisen raivoa näinä viimeisinä aikoina. Ei ole väliä sillä, miten synkäksi maailma muuttuu. Raamattu sanoo, että Jeesus nousee ja loistaa pimeydessä!

  • "Minä, minä olen teidän lohduttajanne, mikä olet sinä, että pelkäät ihmistä, joka on kuolevainen, ihmislasta, jonka käy niinkuin ruohon, ja unhotat Herran, joka on sinut tehnyt, joka on levittänyt taivaan ja perustanut maan, ja vapiset alati, kaiket päivät sortajan vihaa, kun hän tähtää tuhotaksensa? Mutta missä on sortajan viha? (Jes. 51:12,13.)
  • "Niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus." (Ps. 139:12.)
  • "... hän tietää, mitä pimeydessä on, ja valkeus asuu hänen tykönänsä." (Dan. 2:22.)
  • "Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus." (Jes. 9:1.)

Me elämme laajalle levinneen kuoleman ja pimeyden aikaa. Mutta Jumala sanoo, että sellaisina aikoina Hän antaa valonsa loistaa kirkkaimmillaan: "Minä johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne; polkuja, joita he eivät tunne, minä kuljetan heidät. Minä muutan pimeyden heidän edellään valkeudeksi ja koleikot tasangoksi. Nämä minä teen enkä niitä tekemättä jätä." (Jes. 42:16.)

Ei ole mitään väliä sillä, miten rajuksi elämä muuttuu kaduilla tai miten iso joukko homoseksuaaleja kiroaa Kristuksen homoparaateissaan. Meitä ei mikään pimeys voita! Kun synkkyys peittää maan, meidän on odotettava, että Herra loistaa kaikessa kirkkaudessaan ja pelastaa kansojen paljoudet: "Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee, ja Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi. Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Herra, ja sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa. Kansat vaeltavat sinun valkeuttasi kohti, kuninkaat sinun koitteesi kirkkautta kohti." (Jes. 60:1-3.)

Mikään pimeys ei koskaan pysäytä Jumalan valkeutta! Käännä siis silmäsi pois pimeydestä, pois synnistä, pois väkivaltaisten ihmisten raivosta. Ja usko Herraan, että Hän nostaa esiin koistavan, säteilevän valonsa!

Jumala halusi ratkaista Juudan ongelman: He epäilivät Hänen haluaan ja valtaansa pelastaa kansa, joka oli langennut epäjumalanpalvelukseen ja luopunut uskosta.

Mutta he vastasivat: ASe on turhaa! Sillä me vaellamme omien neuvojemme mukaan, ja me teemme kukin oman pahan sydämensä paatumuksen mukaan." (Jer. 18:12.)

Juuda oli luopunut toivosta ja ajatteli: "Me olemme menneet liian pitkälle - eikä enää ole paluuta takaisin. Me olemme luopuneet Herrasta, pilkannet Häntä, häpäisseet Hänet, heittäneet Hänet sivuun. Olemme niin syvällä synneissämme, se on toivotonta. Ei edes Jumala pysty tuomaan meitä takaisin!"

Rakkaani, kaikkien näiden pappisvuosieni jälkeen minun on yhä edelleen taisteltava tällaista ajattelua vastaan. Sinusta voi tuntua samalta. Miehesi voi olla ateisti, paha ja jumalaton. Ja olet aivan vakuuttunut siitä, että: "Kaikkialla ympärilläni ihmiset pelastuvat. Mutta minun mieheni on erilainen. Hän on niin paatunut!"

Herra sanoi Juudalle: "Onko minun käteni liian lyhyt vapahtamaan, olenko minä voimaton auttamaan?" (Jes. 50:2). Liian lyhyt tarkoittaa tässä katkaistua. Jumala kysyi: "Sanokaa minulle - onko vihollinen katkaissut minun väkevän käsivarteni? Olenko menettänyt valtani pelastaa? En! Minun väkevä käsivarteni kuivatti Punaisen meren. Se peitti taivaat synkkyydellä. Se avasi sokeat silmät. Olette nähneet, että minä pelastan vielä äärimmäisestä hädästäkin. Miksi te luulette, että olen menettänyt voimani pelastaa teidät?"

Rakkaat pyhät ystävät, milloin Jumala menetti voimansa pelastaa pahinkin syntinen maan päällä? Milloin hän kadotti halunsa pelastaa huumeiden orjia, juoppoja ja prostituoituja, vaikkei kukaan rukoillut heidän puolestaan? Päättäisikö Jumala silloin jotenkin, ettei Hän haluaisi pelastaa sinun perheesi jäseniä, joiden puolesta olet paastonnut ja rukoillut uskollisesti? Ehdottomasti ei! Meidän täytyy huutaa Häntä uskossa: "Herra, Sinä voit pelastaa Wall Streetin. Sinä voit pelastaa New Yorkin pahimman homoseksuaalin. Sinä voit pelastaa jokaisen muslimin jokaisessa vieraassa maassa. Ja Sinä voit pelastaa perheeni jokaisen jäsenen. Sinun käsivartesi ei ole liian lyhyt. Sinä voit pelastaa kenet vain!"

Me emme ole koskaan valmiit herätykseen, ennen kuin lakkaamme rajoittamasta Jumalaa. Älä usko, että Hänen kätensä on katkaistu, vaan usko, että Hän pystyy mahdottomaankin. Luo silmiesi eteen näky Hänen armostaan ja rakkaudestaan - Hänen väkevästä, ojennetusta käsivarrestaan, kaikkivaltiaasta kyvystään pelastaa!

Jos Jeesus ennusti suurta sadonkorjuuta, silloin me saamme todistaa Jumalan Hengen yliluonnollista vuodattamista suureen kansanpaljouteen. Kun Henki vuodatettiin ensimmäisen kerran Jerusalemissa, tuhannet pelastuivat heti. Ja samoin meidän pitäisi tänään rukoilla uskossa, että Henki laskeutuisi kokonaisten kansakuntien ylle - myös niiden, jotka ovat uskomattoman uppiniskaisia. Viime vuosina Pyhä Henki on toiminut Kiinassa, ja suuria ihmismääriä on pelastunut. Jesaja ennusti, että paljon ihmisiä koottaisiin Siinimistä, joka edustaa Kiinaa: "Katso heitä, he tulevat kaukaa! Katso, nuo pohjoisesta, nuo lännestä, nuo Siinimin maalta!" (Jes. 49:12.)

Sama Pyhä Henki laskeutuu myös Venäjällä ja osissa Intiaa. Jumalan Henki toimii, kutsuu, vetoaa kansoihin kaikkialla maailmassa. Mutta silti Jumala kehottaa jäännösseurakuntaansa aloittamaan omista perheistään, yhdestä kerrallaan: "Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni, ja minä noudan teidät, yhden ainoankin kaupungista ja kaksi sukukunnasta, ja tuon teidät Siioniin." (Jer. 3:14.) Meidän tulee rukoilla ja olla kärsivällisiä - ja Hän kokoaa Siioniin meidän rakkaamme, yhden kerrallaan!

Täällä Times Squaren seurakunnassa me rukoilemme, että Jumala vetäisi monia valtakuntaansa vuodattamalla Henkensä. Mutta Herra haluaa myös, että keskitämme huomiomme omiin perheisiimme. Meidän on ehdottomasti rukoiltava: "Herra, lähetä uskon vakaumus perheeseeni. Pelasta poikani, tyttäreni, vaimoni."

Monta vuotta sitten laulettiin suosittua laulua "Sateessa seison ja ootan, sua vain, sua vain." Uskon, että tämä laulu osoittaa, miten meidän tulisi rukoilla - että Jumala kirjaimellisesti antaisi sataa maahan Pyhän Henkensä! Raamattu lupaa, että viimeisinä aikoina Pyhä Henki lankeaa maahan kuin sade. Ja voit rukoilla Pyhän Hengen sadepisaroiden satavan rakkaittesi päälle: "Rukoilkaa Herralta sadetta kevätsateen aikana: Herra tekee ukkospilvet ja antaa heille sadekuurot, antaa kasvit joka miehen pellolle." (Sak. 10:1.)

Jumala odottaa halukkaana vuodattamaan Pyhän Henkensä. Oletko valmis rukoilemaan Hänen sadettaan? Meidän ei pidä rukoilla tuomion tulta vaan sadetta!

Kyllä Jumalan tuomio on tulossa; se on nytkin aivan oven edessä. Mutta niin kauan kuin meillä vielä on aikaa, meidän on uskottava, että Jumala vuodattaa Henkensä. Pitäkää siis kiinni Hänen taivaallisista "tilattavista" lupauksistaan - ja näette Pyhän Hengen herätyksen vuodattamisen kaikkialla ympärillänne!